Pääsihteerin palsta
Peking plus kymmenen kokous voimaannutti
Naistenasemakomitea kokoontui juhlimaan Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman kymmenvuotista taivalta New Yorkissa 28.2.-12.3. Paikalla oli vahva naisjärjestöedustus myös Suomen virallisessa valtuuskunnassa. NYTKIS-delegaatio oli jakanut paikkansa siten, että ensimmäisellä viikolla oli neljä edustajaa ja toisella viikolla kaksi. Naisjuristien kansainvälisen järjestön edustajana oli koko kahden viikon ajan paikalla NJKL:n hallituksen jäsen Liisa Kiianlinna, joka oli myös virallisessa valtuuskunnassa. Lisäksi valtuuskunnassa oli virkamiesten lisäksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja eduskunnan naiskansanedustajien verkoston edustus.
Itse olin paikalla toisen viikon, joten en nähnyt Pekingin asiakirjan uudelleen vahvistamisesta aiheutunutta iloa ensimmäisen viikon päätteeksi. Ensimmäistä kertaa YK:n yleiskokoussali sananmukaisesti tanssi. Syytä olikin, sillä koko viikon oli ilmassa ollut USA:n mahdollinen vetäytyminen ohjelman tukemisesta. USA antoikin lausuman, jossa korosti toimintaohjelman ohjeellista luonnetta (erikoinen tulkinta) ja ettei millään muotoa halua edistää abortin käyttämistä ehkäisykeinona. Naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja oikeus oman kehon hallintaan ovat edelleen kova pala useiden maiden hallituksille.
Toisella viikolla jatkuivat eri maiden pitämät puheet sekä päätöslauselmaneuvottelut. Lähes kaikissa puheissa mainittiin naisiin kohdistuvan väkivallan merkitys tasa-arvon esteenä. Naisten asema konflikteissa, HIV/AIDS, köyhyyden naisistuminen ja tyttöjen ja naisten koulutus puhuttivat. Maat eivät niinkään katsoneet eteenpäin, vaan kertoivat, mitä kaikkea olivat saaneet aikaan kymmenen vuoden aikana. Järjestöjen kertomana totuus kuulosti hieman toiselta.
Mielenkiintoisia olivat paneelit, joita oli seitsemän. Itse seurasin paneelia, joka käsitteli tasa-arvon edistämistä nuorten, naisten ja miesten näkökulmasta. Puhujista vain pari oli oikeita nuoria (vaikka käsite kai nykyään on tosi venyvä), mutta käsittelivät asiaa nuorisojärjestön, alkuperäisnuoren, vammaisnuoren, maahanmuuttajanuorten, nuorisotyöntekijän ja tutkijan silmin.
Panelistit pitivät tärkeänä nuorten mukanaoloa ja huomioonottamista kaikilla elämänaloilla, ei ainoastaan nuorisokysymyksissä. Nuoret ovat tulevia päättäjiä ja heidän tulee harjaantua tehtävään. Stereotyyppiset nais- ja mieskuvat ovat ongelma. Miehen rooli yhteiskunnassa on muutoksen alla, ja miesten tulee muuttua. Jotta tämä saataisiin aikaan, pojille pitäisi puhua heidän kielellään ja mennä paikkoihin missä pojat toimivat - vaikka urheilukentille. Puuttumalla esim. urheiluväkivaltaan voidaan ottaa puheeksi perheissä tapahtuva väkivalta ja muut naista alistavat käytännöt. Pojat on nähtävä kumppaneina ongelmien poistamisessa.
Median luoma naiskuva huoletti myös. Nuori thaimaalainen diplomaatintytär kuvasi ettei nainen enää ole ihminen, vaan vartalonosiensa summa. Kokouksissa upeaa naiskuvaa edustivat afrikkalaiset naiset, vaikka usea oli valitettavasti turvautunut peruukkiin ja nähtävissä oli vähemmän upeita päähineitä ja huiveja.
Seurasin myös hallitusten välisten ja kansainvälisten järjestöjen roolia käsitellyttä paneelia, joka olisi voinut olla mielenkiintoisempikin. Kaikki puhujat kertoivat oman järjestönsä sisäisestä tasa-arvoa edistävästä toiminnasta ja siitä hyödystä mitä työskentely useiden osapuolien kanssa tuottaa. Useimmat totesivat olevansa asioiden edistäjiä ja katalysaattoreita. Varsinainen työ tehdään kussakin jäsenmaassa.
Yleisvaikutelma kokouksesta oli se että jo pelkkä Pekingin toimintaohjelma ja sen seurantakokoukset ovat vaikuttaneet siihen, että maat ovat uudistaneet lainsäädäntöään. Uudet valtiot kuten Timor-Leste olivat perustuslakia laatiessaan tukeutua kansainvälisiin instrumentteihin ja käyttää niitä luodessaan omia kansallisia mekanismejaan ja instituutioitaan.
Suomellakin olisi oppimista monien maiden toimista, missä esimerkiksi viipyy Suomen kansallinen Pekingin toimintaohjelmaa seuraava ohjelma? Taidetaan saada vielä odotella meikäläisen eläkeikään. Toivossa on hyvä elää. Lisätietoja tästä CSW kokouksesta ja muusta YK:sta tehtävästä naistyöstä löytyy www.yk.org/womenwatch.
Leena Ruusuvuori
Pääsihteeri
Liitteenä Hämeenlinnan kevätkokoukseen/järjestöseminaariin liittyen:
Ohjelma 22.-23.4.2005
Ilmoittautumislomake