Sisältöön »
 

Kannanotot

 
 

Kannanotto 18.03.2015

Pääsihteeri Terhi Heinilä: "Suomi todelliseksi tasa-arvon mallimaaksi!"

Pääsihteeri Terhi Heinilä:


Vietämme naisten oikeuksia ja sukupuolten välisen tasa-arvoa linjaavan Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman 20-vuotisjuhlaa. YK:n neljäs maailmankonferenssi naisten aseman edistämiseksi vuonna 1995 oli ensimmäinen, jossa tarkasteltiin tasa-arvon näkökulmasta naisen elämään liittyviä asioita kaikilla yhteiskunnan aloilla. Toimintaohjelman pääperiaatteet ovat naisten aseman vahvistaminen, naisten ihmisoikeuksien toteuttaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen valtavirtaistamalla. Konferenssissa luvattiin taata kaikille maailman naisille ja tytöille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman syrjintää.

20 vuotta sitten hyväksytyt tavoitteet ovat vielä monessa suhteessa edistyksellisiä. Jopa niin paljon, että uutta maailmankonferenssia ei järjestetä, sillä kansainväliset toimijat uskovat aiempien tavoitteiden vesittyvän. Parhaillaan meneillään olevassa 59. YK:n naisten asematoimikunnan kokouksessa New Yorkissa jäsenvaltiot hyväksyivät julistuksen, jonka tavoittelee tasa-arvoa maailmassa vuoteen 2030 mennessä. Samalla YK:n jäsenvaltiot ilmaisivat huolen Pekingin toimintaohjelman tavoitteiden hitaasta ja epätasaisesta kehityksestä. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin pääjohtaja Phumzile Mlabo-Ngcuka korosti avauspuheessaan, että sukupuolten välistä tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä missään maassa. YK on laskenut, että nykyvauhdilla mm. taloudellisen osallistumisen tasa-arvon saavuttaminen kestää 81 vuotta ja parlamenttien jäsenten tasa-arvo 51 vuotta.

YK seuraa jäsenmaidensa hyväksymien ohjelmien ja päätösten toimeenpanoa viiden vuoden jaksoissa. Valtioneuvosto on vuonna 2014 julkaisemassaan Peking +20 -maaraportissa kuvannut laajasti Suomen tasa-arvon nykytilaa viimeiseltä viisivuotiskaudelta. Naisjärjestöjen Keskusliiton yhdessä 18 kansalaisjärjestön ja muu tahon kanssa työstämä Sanoista tekoihin – rinnakkaisraportti luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriölle ja ulkoministeriölle helmikuun lopussa.

Olemme Suomessa profiloituneet kansainvälisesti tasa-arvon mallimaaksi. Kuitenkin rinnakkaisraportissa käy ilmi, että YK:n asettamiin tavoitteisiin ei ole päästy edes Suomessa. Paljon hyvä työtä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi on toki meilläkin tehty. Siitä huolimatta kehitys on monilla aloilla pysähtynyt ja jopa mennyt taaksepäin.

Suurimpia ongelmia ovat mm. naisten alhaiset palkat ja selvästi pienemmät eläkkeet, koulutuksen ja työelämän vahva eriytyminen naisten ja miesten aloihin sekä yksinhuoltajaäitien ja yli 65-vuotiaiden yksin asuvien naisten köyhyysriski. Erityisesti on puututtava naisiin kohdistuvan väkivallan ja tyttöjen lisääntyvän pahoinvoinnin ehkäisemiseen. Suuria tasa-arvon haasteita kohtaavat vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, mm. vammaiset aiset, maahanmuuttajanaiset ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. On huomattava, että YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen toteutumista valvova nk. CEDAW-komitea on vuoden 2014 raportissaan Suomelle kiinnittänyt huomiota samoihin teemoihin.

Euroopan komission tänä vuonna julkaiseman Eurobarometrin mukaan 76 prosenttia eurooppalaisista katsoo, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon tulee olla yksi Euroopan unionin toiminnan painopisteistä. Eniten toivotaan naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista ja palkkatasa-arvon saavuttamista.

 Voimmeko olla tasa-arvon todellinen mallimaa vuonna 2020, kun Pekingin julistuksesta on kulunut 25 vuotta? Voimmeko kertoa lisääntyneestä yhdenvertaisuudesta varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, samapalkkaisuudesta, naisten hakeutumisesta työelämässä miesvaltaisille aloille, naisten määrän lisääntymisestä poliittisen päätöksenteon avainpaikoilla: puolueiden puheenjohtajina, pääministerinä, eduskunnan puhemiehinä tai useammista naisista professoreina ja piispoina? Voimmeko kertoa vanhempainvapaiden tasa-arvoisemmasta jakautumisesta, merkittävästä panostuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseen, toimenpiteistä tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän ja tyttöjen masennuksen vähenemiseksi tai yksinhuoltajanaisten kohentuneesta elintasosta?

On välttämätöntä, että tuleva hallitus laatii naisten ja miesten tasa-arvoa edistävän ohjelman sekä varmistaa resurssit sen toteutumiseen ja seurantaan. Naisten oikeuksien edistämisen tulee olla keskeisellä sijalla myös kansainvälisesti, mm. parhaillaan valmistelussa olevalla YK:n globaalilla Post-2015 - kehitysagendalla. Tarvitsemme konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimia. Rahoitus ja poliittinen tahto on kansallisessa tasa-arvon edistämisessä tärkeää, asenteiden ja rakenteiden muuttaminen välttämätöntä.

Terhi Heinilä
Pääsihteeri
Naisjärjestöjen Keskusliitto